SYKSY AJATUKSISSA

September 3, 2018

 

Syksy on viimein alkanut - siitä viimeisin ja varmin merkki oli paluu koulun penkille viime viikolla. Muille kesän loppuminen tarkoittaa töiden ja opintojen pariin palaamista, sekä uusien arkirutiinien löytämistä, mutta itselleni syksy tuntuu tänä vuonna ihan kesälomalta! Täyspäivänen työharjoittelu loppui viikko sitten ja kulttuurituottajan opinnotkin alkavat olla niin loppusuoralla, että tunteja ei ole alkusyksystä luvassa kuin muutama pahainen. Itselläni koulu alkaa kunnolla vasta syysloman jälkeen ja sitten ollaankin jo pitkällä syksyssä.

 

Vaikka tänä vuonna syksy jo ajatuksena tuntuu jotenkin erityisen ihanalta, on syksy ollut itselleni aina ihan se lempparein kaikista vuodenajoista ja sen lisäksi sellainen pieni hyppäys uuteen ja tuntemattomaan. Toki aina vuodenvaihteessakin tulee suunniteltua omaa elämää ja mietittyä sen kulkua aina tavallista enemmän, mutta kai se syksy tulee tuntumaan tietynlaiselta aloitukselta ainakin niin kauan, kuin opiskelee. Uudet kurssit ja kaikki uudet suunnitelmat käyvät yleensä toteen aina syksyn tullessa ja motivaatiota löytyy ainakin itseltäni ihan erillä tavalla, kun saa laittaa iltaisin kynttilöitä palamaan ja nauttia kupillisen teetä koulutehtävien lomassa.

 

 

Tänä vuonna syksy itselleni on panostamista erinäisiin asioihin, sekä paljolti elämän suunnittelua ja omaan elämänlaatuun panostamista. Olen hyvin erilaisessa tilanteessa kuin koskaan aiemmin elämässä, sillä tällä hetkellä minulla ei ole sitten niin minkäänlaista aikataulua: ei työvuorolistoja, ei lukujärjestystä, ei mitään tarvetta olla yhtään missään, ellen itse niin päätä. Mikäli siellä joku nyt tätä kaiken syystressin ja -kiireen keskellä lukee ja ajattelee, että kuinka ihanaa tällainen vapaus olisikaan, niin samaan aikaan aikatauluttomuus tuo ainakin itselleni hyvin monenlaisia ongelmia. Työvuorolistojen puute tarkoittaa itselleni sitä, että taloudellinen vakaus ei ole todellakaan samaa luokkaa, kuin aina aiemmin elämässä, lukujärjestyksen puutteen vuoksi on vaikeaa nousta aamulla ajoissa ylös ei yhtään mihinkään ja samaan aikaan vain muutenkin tuntuu, että elämästä puuttuu sellainen rytmi. Toki, kotona on aina jotain pientä puuhaa ja tekemistä, mutta täytyy silti myöntää, että houkutus viettää päivä yöpuvussa sohvalla, Netflixin eteen käpertyneenä, on todella suuri.

 

Olen kuitenkin yrittänyt löytää tilanteesta myös jotain positiivista ja miettiä, miten voisin käyttää aikaani parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan ensimmäisenä täytyy myöntää, että on viimeinkin mukavaa saada viettää paljon enemmän vapaa-aikaa Jannen kanssa. Viime vuonna ja kesällä meidän aikataulut eivät ole oikein osuneet yhteen ja mun tullessa kotiin joko töistä tai milloin mistäkin, ollaan ehditty lähinnä vain vaihtaa kuulumiset pikaisesti ja mennä nukkumaan. Nyt ehditään yhdessä salille, ruokakauppaan ja jopa syömään yhdessä melkeinpä päivittäin, sekä tosiaan ajoittain jopa halimaan sohvalla Sherlockia katsellen. Kuulostaa aika arkisilta jutuilta, mutta meille tämä on ihan luksusta, sillä ensimmäistä kertaa tähän on kunnolla mahdollisuus vaikka joka päivä. Runsas vapaa-aika antaa mulle myös mahdollisuuden kirjoitella enemmän tänne blogiin ja kesän hiljaiselon jälkeen ihan vain omaksi iloksi näpytteleminen on itse asiassa varsin mukavaa vaihtelua. Myös aiemmilta kursseilta roikkumaan jääneet koulutehtävät odottelevat työpöydän kansiossa tekijäänsä (olen muuten osuvasti nimennyt kansion nimellä TEE NÄMÄ JO POIS ALTA, koska krhm, jostain syystä niiden loppuun saattaminen on ollut erikoisen vaikeaa..) ja muutama raportti kirjoittajaansa. Nyt ei ainakaan voi syyttää kiirettä, mikäli niiden palauttaminen ei jostain syystä tänä syksynä onnistu, sillä kuten tästä postauksesta selviääkin niin aikaa on käsissä vaikka muille jakaa.

 

 

Iso lohkare positiivisista puolista menee omaan hyvinvointiin. Olen löytänyt nyt näiden muutamien viikkojen aikana itsestäni jonkinlaisen pienen kokin ja ollaankin syöty kaikkea superhyvästä pizzasta aina pastavuokaan, lehtipihveihin ja superfood-snackseihin. Lisäksi salilla käyminen on tuntunut Lontoo-matkan - josta muuten tulossa myöhemmin postausta - jälkeen aiempaa paremmalta, vaikka jouduinkin viime viikolla vähän ottamaankin pakkolepoa orastavan silmätulehduksen vuoksi. Myös unirytmiin on tullut kiinnitettyä entistä aiempaan huomiota, ettei tosiaan menisi sängyssä makoillessa puolta päivää. Se on tosin vieläkin vähän hakusessa, mutta kaikki aikanaan. Ja sitten kun vielä saisi itsestään irti lähteä joka aamu heti herättyään aamulenkille, niin olisin tyytyväinen. Kylläpä siitäkin tässä tulevien viikkojen aikana varmasti saadaan osa rutiinia.

 

Mutta sellaisia ajatuksia tähän syyskuun alkuun, tästä tulikin huomattavasti ajateltua pidempi postaus. Jotenkin piti vain päästä purkamaan kaikenlaista, mitä on mielen päällä ja jollain tavalla kasata teillekin, että mitä tässä nyt onkaan oikein suunnitelmissa, kun ei pahemmin ole koko kesänä tästä tytöstä kuulunut. Jos kiinnostaa seurailla mun menemisiä ja tekemisiä enemmän päivätasolla, niin suosittelen ottamaan mun Instagramin seurantaan (@tarukaartinen), sillä sinne tulee aina vähän pienemmällä kynnyksellä julkaistua asioita.

 

Ihanaa syyskuun alkua ja alkanutta viikkoa kaikille, palaillaan myöhemmin!

Please reload

  • Black Instagram Icon
  • Black Facebook Icon
  • Black Pinterest Icon
  • mail