WEEK 41

October 14, 2018

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille. Jälleen kerran haluaisin aloittaa postauksen sanoilla "onpa kiva kirjoitella tänne pitkästä aikaa", mutta enpäs aloita. Toki, hetki on mennyt viime kerrasta ja kivaa tänne kirjoittelu on edelleen, mutta liiallinen toisto ei ole hyvästä. Edellisestä kirjoittelukerrasta on aikaa jo hiukan yli kuukausi ja paljon on tapahtunut: olen ehtinyt muun muassa pistää pakettiin sen alkusyksyn ainoan koulukurssin, metsästänyt mahdollisimman paljon työvuoroja lievittämään tylsyyttä, käynyt useasti salilla ja laittanut tulille yhden mukavan (koulu)projektin Emilian kanssa. Viimeisen kuukauden aikana Helsinkiin on tullut myös kunnolla ruska, nahkatakit ja paljaat sääret on saanut väistyä villakangastakkien ja sukkahousujen tieltä ja Pumpkin Spice Latte on jälleen Starbucksin listoilla.

 

Viimeisen kuukauden aikana olen myös ehtinyt pyöräytellä tätä blogin ulkoasua ympäri useampaan otteeseen ja nyt se alkaa näyttämään omaan silmään just kivalta! Pienillä muutoksilla saa kyllä ihmeitä aikaan ja samalla keväinen vaaleanpunainen korostusväri sai väistyä huomattavasti neutraalimman harmaan tieltä. Kokonaan uutena blogissa on muuten categories-osa, josta voitte löytää nyt kategorioittain kaikki vanhat ja tulevat postaukset. Sen tilalta poistin kokonaan sen ihan perinteisen blogisivun, sillä en kokenut sen olevan kovinkaan oleellinen.

 

Ne, jotka minut parhaiten tuntevat, tietävät, että muutama viikko sitten aloitin jo päivien laskemisen jouluun... Heh. Tokaisin juuri äidille eilen kaupassa, että kyllä se joulu vaan on ihmisen parasta aikaa ja sanotaanko, että äidin reaktiosta päätellen jouluinto ei ole näköjään ainakaan tyttäreltä äidille periytyvää, haha! Muutenkin olen usein vähän yksin tämän innostukseni kanssa, sillä meillä kotikotona on aina kuusi laitettu esille vasta muutama päivä ennen joulua ja tuo parempi puolisko ei nyt ihan niiiin paljon joulusta välitä. Ilmeisesti kuitenkin jotain innostusta olen onnistunut tartuttamaan, sillä muutama viikko sitten totesin, että meille ei enää iso joulukuusi mahdu sisälle ja harmitus oli kyllä ihan käsinkosketeltava. Täytyy korvata kuusen puute sitten muilla ihanilla joulukoristeilla ja lukemattomilla glögi-illoilla.

Mutta enough about that ja palataanpas tähän viimeisiä vetelevään viikkoon! Sain tosiaan sen yhden ainoan ruotsin kurssin kasaan keskiviikkona ja ostin jo muutama viikko sitten itselleni lentoliput pohjoiseen. Syysloma alkaa virallisesti vasta huomenna, mutta muutamasta ekstrapäivästä täällä ei koskaan ole haittaa. Tajusin tätä näpytellessä muuten, että enpäs ole kauhean monelle edes infonnut tulleeni Tornioon (sori tytöt!)... Täällä kyllä parasta on aina perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi kavereiden näkeminen - ei puhelut tai WhatsApp korvaa mitenkään sitä ihan kasvotusten tapahtuvaa kontaktia.

 

Lensin siis jo torstaina Helsingistä Ouluun, jossa vietettiin äidin kanssa aamupäivä kierrellen kauppoja. Täytyy myöntää, että väsymys oli todella kova, sillä heräsin yöllä jo kolmelta, jotta ehdin lentokentälle ajoissa. Ja onneksi heräsin, sillä edes kymmentä minuuttia myöhemmin heränneenä olisin myöhästynyt ajoissa olevasta bussista, sekä missannut sen ainoan ajoissa olleen lähijunan lentokentälle.

Vaikka aamulennoille saakin herätä aina ihan tuhottoman ajoissa, niin on pimeällä lentämisessä kyllä silti jotain älyttömän maagista. Kaupunkien valot ja auringonlasku, sekä -nousu ovat kyllä niin upeita yläilmoista katseltuna. Lisäksi ainakin lyhyellä lennolla kone on suurimman osan ajasta valot kiinni, joka lisää entisestään tunnelmaa! (Asiasta toiseen: tuntuupa pahalta puhua lentämisestä heti viime päivinä julkaistujen ilmastoraporttien jälkeen. Tein oman ilmastoahdistukseni helpottamiseksi Sitran Elämäntapatestin (< klik!) ja onnekseni sain huomata, että vaikka omissakin elämäntavoissa on varmasti vielä paljon muutettavaa, ei ne silti ole oikeastaan yhtään sieltä pahimmasta päästä. Henkilökohtaiseksi onnekseni en päässyt edes lähelle testin tämän hetkistä keskimäärää.)

 

Kauheasti en ole vielä täällä pohjoisessa ehtinyt puuhailemaan, lukuunottamatta perjantaista lyhyttä luennointia entisellä koululla ja lauantaina tehtyä maakuntamatkaa äidin ja kummitädin kanssa Ruotsin puolelle Butiken På Landetiin. Iiiihana pieni luksuskauppa täynnä vaatteita, koruja kenkiä ja huiveja. Ehdottomasti täytyy pyörähtää uudemman kerran jouluna - sen verran suloisesta kaupasta oli kyse. Tollaisten pienten liikkeiden parhautta ei edes aina ole ne tuotteet, vaan palvelu, liikkeen ulkoasu ja vain kokonaisvaltainen kokemus, jota pienessä paikallisliikkeessä asioinnista saa. Butiken På Landetista tekee vielä erityisemmän se, että se on rakennettu vanhan navetan ullakolle! Todella tunnelmallista.

 

Maakuntamatkailun lisäksi ollaan pelattu lukemattomat kierrokset Scrabblea (tällä hetkellä tilanne taitaa olla meillä äidin kanssa tasapeli), katseltu telkkaria ja vain oltu. Parasta tällaisina myrskyisinä syysiltoina. Olen myös poikkeuksetta nukkunut niin pitkään kuin mahdollista, yksinkertaisesti vain siksi, että nukkuminen on parasta.

 

Huh, olipas vain asiaa! Selkeästi useammin kirjoittaminen vähän rajoittaisi tällaisen tekstivyöryn syntymistä. Mulla itse asiassa odottaa jo muutamat tekstit luonnoksissa kuvia vaille valmiina - kyseessä on kaikkea resepteistä kirjavinkkeihin ja sisustusjuttuihin. Ennen kaikkea odotan kuitenkin marraskuun loppua ja joulukuuta, kun pääsen jakamaan teille parhaat joululahjavinkit, leivontaideat ja ihan vaan sitä yleistä joulufiilistä. My favourite time of the year no doubt!

Please reload

logo.jpg
  • t
  • Black Instagram Icon
  • Black Facebook Icon
  • Black Pinterest Icon
  • heart
  • mail

COPYRIGHT © TARU KAARTINEN | WEB DESIGN: TARU KAARTINEN

  • t
  • Black Instagram Icon
  • Black Facebook Icon
  • Black Pinterest Icon
  • heart
  • mail
logo.jpg